Energiantuotanto ja -käyttö ovat olleet viime aikoina tapetilla eri medioissa, ja EU:ssa pyritään kuumeisesti vähentämään energiankulutusta osana ilmastonmuutoksen torjuntaa. Cubiqin konsultti Linnea selvitti, mistä pääkaupunkiseudun energiankulutus muodostuu ja mikä on kaukolämmön osuus osana energiankulutusta.
Kokonaiskuva energiankulutuksesta
Aloitin energiankulutusta koskevan analyysini henkilökohtaisena miniprojektinani. Projektin aiheeksi muodostui pääkaupunkiseudun energiankulutuksen visualisointi, koska halusin selvittää, mistä tekijöistä energiankulutus koostuu Suomessa. Alueeksi valikoitui pääkaupunkiseutu, sillä tästä oli saatavilla tietoa Helsingin seudun ympäristöpalveluiden avoimen datan palvelussa. Energiankulutukseen tutustuttuani myös kaukolämmön tuotanto herätti mielenkiintoni.
Datasta yleisesti mainittakoon, että energiantuotantoa sekä sen kulutusta tarkasteltaessa data on gigawattitunneissa. Aluekohtainen data sisältää Helsingin, Espoon ja Vantaan alueet, ja analyysi fokusoituu aluekohtaiseen kulutukseen. Tämä siksi, jotta kaksi lähdeaineistoa olisivat yhteneväisempiä, sillä kaukolämmön tuotantoa koskevasta datasta oli saatavilla vain aluekohtainen tuotanto.
Kokonaisenergiankulutus noussut ja kaukolämpö korostunut
Pääkaupunkiseudun kokonaisenergiankulutuksen piikki oli vuonna 2012, josta kulutus laski aina vuoteen 2015 asti ja on sittemmin noussut sieltä hieman. Energiankulutus näyttää nousseen neljäsosalla verrattuna vuoteen 1990, mutta tämä selittyy ennemminkin pääkaupunkiseudun väestönkasvulla, sillä asukaskohtaisissa luvuissa korostuu enemmän energiankulutuksen pysyminen pääsääntöisesti samalla tasolla.
Energiankulutus voidaan jakaa pääkaupunkiseudulla kuuteen kategoriaan: kaukolämpöön, kulutussähköön, liikenteeseen, öljy- ja sähkölämmitykseen sekä teollisuuteen ja työkoneisiin. Öljylämmitys, teollisuus ja työkoneet sekä sähkölämmitys ovat marginaalisia energiankuluttajia pääkaupunkiseudun mittakaavassa. Toiseksi suurimman energiankuluttajan paikalla on kulutussähkö, jota seuraa liikenne. Molemmat ovat pysyneet verrattain samalla tasolla koko tarkastelujakson ajan, erityisesti kahtena viime vuosikymmenenä. Selkeimmin kuvasta erottuu kaukolämpö, joka muodostaa noin kolmanneksen koko pääkaupunkiseudun energiankulutuksesta.
Kaukolämmön trendinä tuotantomenetelmien monipuolistuminen
Kaukolämmön tuotantomenetelmät ja näiden osuudet on esitelty kuvaajassa 2. Vaikka datat ovat samasta lähteestä, kahden eri aineiston välillä on havaittavissa ristiriita: Kokonaiskulutusta koskevan datan mukaan kaukolämmön kulutus on ollut lähes samalla tasolla vuosina 1990 ja 2018. Toisen aineiston mukaan taas kaukolämmön tuotanto on kasvanut vuonna 2018 suhteessa vuoteen 1990, mikä tuo jonkin verran epäloogisuutta datojen välille.
Tiedustelin syytä Helsingin seudun ympäristöpalveluista. Ero datojen välillä on seurausta alueen kaukolämmön yhteistuotannosta. Kaukolämmön tuotantoa koskeva data lasketaan kasvihuonepäästöjen yhteydessä, jolloin energiantuotannon polttoaineiden käyttö jaetaan CHP-laitoksissa tuotetulle sähkölle ja lämmölle hyödyntäen ns. hyödynjakomenetelmää. Kaukolämmön tuotannon osalta datassa huomioidaan vain lämmölle jaettu osuus. Vaikka datat eivät ole täysin vertailukelpoisia keskenään, voidaan kaukolämmön tuottoa koskevaa dataa käyttää tuotantomenetelmien osuuksien vertailuun.
Kuten Helsingin Sanomien pääkirjoituksessakin 28.2. todettiin, kivihiilen osuus pääkaupunkiseudun energiantuotannosta on melko suuri. Vuonna 1990 kivihiilen osuus on ollut lähes 80 % koko kaukolämmön tuotannosta, kun taas 2000- ja 2010-luvuilla vastaava osuus on ollut noin 40-50 %. Kaukolämmön tuotannon kokonaismäärä on kasvanut tarkastelujakson aikana, mutta kasvua on lisätty pääsääntöisesti muilla tuotantomenetelmillä kuin kivihiilellä. 2000-luvulle tultaessa kivihiilen osuus tuotantomenetelmissä on laskenut merkittävästi suhteessa maakaasuun, jolla tuotettiin jo lähes puolet kaukolämmöstä. 2010-luvulla tuotantomenetelmät ovat monipuolistuneet selvästi tarkastelujakson aikana – biojäte, jäte, lämpöpumput sekä turve ovat tulleet osaksi kaukolämmön tuotantoa öljyn, kivihiilen ja maakaasun oheen.
Huhtikuussa 2019 säädettiin laki, joka määrää kivihiilen korvaamisesta muilla menetelmillä vuoteen 2029 mennessä. Tämä tulee vaatimaan selkeitä toimenpiteitä. Helsingissä onkin reagoitu kivihiilen osuuteen kaupungin energiantuotannossa, ja 27.2. julkaistiin haastekilpailu Helsinki Energy Challenge, jossa haetaan vaihtoehtoisia energiantuotantomenetelmiä kivihiilen tilalle.
Monipuolistumisesta ratkaisu kivihiilestä luopumiseen?
Pääkaupunkiseudun kaukolämmön tuotannon määrän muutokset ovat olleet tarkastelujaksolla varsin pieniä. Vaikka kaukolämmön tuotannossa on tapahtunut lievää kasvua, kivihiilen osuus käytettävistä energiantuotantomenetelmistä on vähentynyt erityisesti 1990-luvulta lähtien. Kaukolämmön energiantuotannon muutokset ovat seurausta muun muassa lisääntyneistä tuotantomenetelmistä. Lain vaatimaan kivihiilen polton lopettamiseen voidaan tämän visualisoinnin perusteella löytää ratkaisu maakaasusta tai tuotantomenetelmien monipuolistumisesta.
