Miten sovittaa perhe- ja vapaa-aika työelämän kiihtyvään rytmiin? Meillä on tähän loistava ja yksinkertainen ratkaisu: voit tehdä töitä joustavasti, missä vain, (lähes) milloin vain ja tehdä elämäsi parhaista hetkistä totta ilman, että joku vaatii sinua jatkuvasti konttorilla palavereihin tai muihin turhanpäiväisyyksiin. Cubiqilla työskennellessäsi voit esimerkiksi pakata repun tai useammankin ja suunnata viettämään vauva-arkea Espanjaan.
PIMEYTTÄ PAKOON
Maailmassa ei ole auringonpaiste jakautunut aivan tasaisesti. Helsinki marraskuussa: 37 tuntia, Etelä-Espanja: 180 tuntia. Kun puolisoni ehdotti, voisiko loppusyksyn viettää muualla kuin kotona, niin minua ei tarvinnut kovin pitkään taivutella. Omassa työssäni web-koodarina työpisteen sijainnilla ei ole suurta väliä.
Kovin pitkään ei tarvinnut taivutella Cubiqin johtoakaan. Pian oli läppäri pakattuna reppuun ja suuntana lämpö. Sovimme lisäksi, että käytän kertyneitä lomapäiviä ja isyysvapaita tehdäkseni Espanjassa nelituntisia työpäiviä. Halusimme ottaa valoisasta ajasta kaiken irti ja tutustua lähiympäristöön sekä erityisesti retkeillä vuorilla, puolivuotias vauva rintarepussa roikkuen.
Välillä tuntuu, että keskittyminen töihin on parempaa, kun kukaan ei tule koputtamaan olkapäähän ja pyytämään vastauksia kysymyksiinsä. Niin mukavaa kuin Cubiqin toimistolla onkin, kun satunnainen toimistokoira juoksee jaloissa tai joku soittaa kaiuttimista 90-luvun lempihittejään, niin koodaaminen vaatii keskittymistä. Mitenkään tavoittamattomissa ei Espanjassa tietenkään ole: etäkokoukset, sähköpostit, Slackit sun muut ovat välttämättömiä yhteydenpitovälineitä.
Aika Espanjassa on ollut hienoa, mutta on myös mukavaa palata tuttujen työkavereiden seuraan Suomeen. Korviini kantautuneiden huhujen mukaan kahvitauot eivät ole olleet entisensä ilman minun heikkotasoisia vitsejäni.
